OSA 1 Yhteisöllisyys OEK:ssa on eri asioita

Tähtitornin kahvilan pöydässä istuvat Matti Saikkonen OEKn johtokunnan puheenjohtaja 1993-2005, Kari J Tapio kaukalopallon ja jääpallon pitkänlinjan pääsarjatuomari, viidettä kauttaan aloitteleva nälkäinen salibandytuomari Topi Holappa ja kerhossa 1995 jalkapallotuomarina aloittanut ja 2012 lopettanut valioerotuomari, allekirjoittanut Simo Kivari.

Tämä juttusarja ottaa 33 vuotta kerhossa vaikuttaneen Saikkosen ja viidettä kauttaan aloittelevan Holapan kanssa kantaa OEKn yhteisöllisyyteen ja mitä se heille tarkoittaa. Apinat Tapio ja Kivari lyövät löylyä ja mielipiteitä pöydässä on yhtä monta kuin peppureikiä. Ehkä.


Matti Saikkonen ja Topi Holappa

1. osa

Yhteisöllisyys OEK:ssa on eri asia

Holappa on tyytyväinen mies. Hän on saanut palautetta otteluistaan kerhon “menttoreilta” ja kokenut tämän parhaaksi hyödyksi mitä kerhoon kuuluminen on hänelle tuonut. Hän kokee, että OEK:n panostus hänen kehittymiseen tuomarina on ollut tärkeintä. Saikkonen piti salibandyn sisäistä koulutusta kerhossa malliesimerkkinä, josta muut lajit, lähinnä jalkapallo voisi ottaa mallia.

Saikkonen muisteli 80-, 90- luvun lopulle saakka toimivaa aikaa kun yhteisöllisyys oli huipussaan. Jäseniä kerhossa oli tuolloin n. 100. Kerhon retkille osallistui paljon jäseniä perheineen ja puulaakit pyörivät hyvin. Holappa ei ole toistaiseksi osannut kaivata kerhon vapaa-ajan akteja vaan painottaa, että kerhon pitää kehittää tuomareita peleihin ja muu on lähinnä toissijaista hänen kohdallaan.

Meillä aktiiviuransa lopettaneillä on omat syynsä olla mukana kerhossa. Mitä me haluamme? Me tarvitsemme ehkä kerhon järjestämään puitteet tapaamaan entisiä tuomarikollegoita, mutta yhdenkään nuoren tuomarin kouluttamisesta se ei saa olla hetkeään pois.

Kerhon pitää panostaa toimintaansa tuomareiden kehittämiseen. Se lisää yhteisöllisyyttä yli sukupolvien. Voiko lajien sisäistä koulutusta vielä parantaa? Miten?

Kerroppas se tähän

osa 2 julkaistaan viikolla 24